Historian siipien havinaa
Olipa kerran aivan tavallinen suomalainen hevostyttö, Kata nimeltään. Hän rakasti hevosia yli kaiken, mutta hänen täytyi tyytyä silittelemään naapurin vanhaa työhevosta aitojen välistä; hänen vanhemmillaan ei ollut varaa ratsastustunteihin, saati poniin. Ponit olivatkin kaikkein eniten Katan sydäntä lähellä, vaikkakin hän olisi kyllä huolinut minkä tahansa karvaturrin jolla oli häntä ja kaviot.
Kun Kata täytti 18, hän päätti tehdä jotain elämälleen, joka oli käymässä arkisen tylsäksi, ja aluksi unelmahommalta tuntunut työpaikka kaupan kassalla oli muuttunut puuduttavaksi pakkopullaksi. Hän muutti pois lapsuutensa pieneltä paikkakunnalta Itä-Suomesta ja vuokrasi asunnon etelästä, Kouvolasta. Silloin kohtalo puuttui peliin: sattumalta Katan naapurin ponitamma oli karannut laitumelta ja suunnannut suoraan Katan rivitaloasunnon takapihalle syömään tämän kasvimaan antimia. Vähäisestä hevoskokemuksestaan huolimatta hän onnistui pyydystämään ponin ja palautti sen omistajalleen. Omistaja, Hanna oli jo vanhemman puoleinen naisihminen, joka alkoi pikkuhiljaa kyllästyä poninsa ainaiseen karkailemiseen. Kun Kata kertoi lapsuutensa haaveestaan, Hanna lupasi ponin, Amandan, tälle pilkkahintaan. "Minä olen jo vanha, enkä ole tehnyt ponilla mitään kahteen vuoteen. Tee sille palvelus ja suo sille aktiivinen elämä." Eikä Kata voinut vastustaa kiusausta - näin hänen haavensa toteutui.
Ponin hoitaminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa -ilman kokemusta Kata oli hyvin avuton uuden ystävänsä kanssa. Hän luki hevoskirjoja ja liittyi paikalliseen ponikerhoon. Hän oppikin nopeasti hoitamaan poniaan oikein, mutta ratsastus oli ongelmallista. Kun Kata sai parempipalkkaisen työpaikan, hän ilmoittautui ratsastustunneille läheiseen ratsastuskouluun. Muutaman vuoden päästä Kata ja Amanda jo kilpailivat seuratasolla Helppoa B:tä ja 80 cm:n esteitä. Amanda oli potentiaalinen poni, mutta valitettavasti se oli jo iäkäs, ja tarvitsi pitkän alku- ja loppuverryttelyn jottei se jäykistynyt.
Vuonna 2000 Amanda menehtyi äkillisesti sydänsairauteen, ja Kata oli hetken ilman ratsua. Samoihin aikoihin hän menetti työpaikkansa henkilöstönvähennyksessä, ja rahasta alkoi olla pulaa. Onnekseen Kata onnistui saamaan työpaikan ratsastuskoululta, jossa oli käynyt tunneilla nyt jo 8 vuoden ajan. Talli myös välitti hevosia ja poneja Englannista, ja Kata osallistui niiden ratsastukseen ja koulutukseen saaden samalla arvokasta kokemusta mm. nuorista hevosista. Hän oli myös yhteydessä läheiseen welsh part bred -siittolaan ja ystävystyi sen omistajan, Teemun kanssa. Kata ja Teemu rakastuivat, ja liitto kesti kaksi vuotta, ennen kun Teemu päätti muuttaa Australiaan kaikkine hevosineen mennäkseen töihin kilpahevostallille Katan jäädessä koto-Suomeen. Kata sai siittolassa käydessään tietoa siitoksesta, varsoista ja astutuksista, ja alkoi kiinnostua hevosjalostuksesta. Tällöin heräsi myös hänen kiinnostuksensa welshponeihin, olihan Amandakin ollut welsh B:n ja connemaran risteytys. Teemun siittolan tilat jäivät tyhjiksi, ja Kata haaveili niiden ostamisesta ja oman pienimuotoisen siittolan perustamisesta. Ne kuitenkin myytiin huutokaupassa, eikä hänellä ollut tarpeeksi rahaa niiden ostamiseen. Kuin sattuman kaupalla paikalle perustettiin welsheihin erikoistunut siittola, Moniet Welsh Ponies. Tallin omistajat Minna ja mollis perustivat sen tammikuussa 2005. Kata oli tilan vakiovieras, ystävystyi omistajien kanssa ja hoiteli poneja vapaa-ajallaan. Sittolalla oli kuitenkin ongelmia, ja mollis lähti ovet paukkuen hienäkuussa 2005, eikä yhtään kasvattia ollut vielä syntynyt. Minna piti tallia hetken yksin, mutta tajusi, ettei pystynyt pyörittämään yksin niinkin isoa siittolaa kun Moniet oli. Kata näki tilaisuutensa tulleen ja ehdotti tälle sopimusta -ja näin Katasta tuli Monietin toinen pitäjä.
Ongelmat eivät kuitenkaan poistuneet. Jalostuksen suunnittelu oli käytännössä paljon vaikeampaa kun kukaan olisi voinut kuvitella, hevosinfluenssa iski poneihin ja säät olivat kylmiä ja sateisia. Taudin takia ponien kilpailuttaminen jäi vähemmälle, eikä niitä siksi kannattanut astuttaa. Suomessa welsheille ei juuri silloin ollut kysyntää, ja talli oli suurten kysymysten edessä. Otettaisiinko riski vai lopetettaisiinko kannattamaton toiminta? Paineiden alla Minna halusi luopua osuudestaan, ja ajattelemattomuuden puuskassa Kata osti hänenkin osuutensa tilasta. Nyt ennen ponittomalla, köyhän perheen tytöllä oli harteillaan 20-paikkainen talli täynnä welshejä. Monietin kaikkien aikojen ensimmäinen kasvatti syntyi 12.12.2005, ja se oli mountainori Lysanor WM (i. MES Neverlasting, e. WS Arianwen). Onni alkoi pikkuhiljaa kääntyä, kun ponit alkoivat menestyä näyttelyissä ja sijoituksia tuli myös kilpailuista. Lysanor osoittautui varsinaiseksi nappipaketiksi -se sai kaksissa ensimmäisissä näyttelyissään molemmissa MVA-SERTin ja nosti vanhempiensa jalostusarvoa huomattavasti. Ori tuli myös kuuluisaksi hienosta luonteestaan.
Kesäkuussa 2006 Kata havahtui siihen, että tallin tilat olivat käymässä pieniksi. Hän ei halunnut luopua poneista ja rahaa oli kertynyt säästöön mukavasti, joten edessä oli uusien tilojen etsiminen. Nykyään Monietin siittola sijaitseekin virtuaalisessa Walesissa, kauniilla maaseudulla. Tilukset sijaitsevat historiallisella Waynen kartanolla, jossa oli alun perin kasvatettu puoliverisiä ja sittemmin friisiläisiä. Friisiläissiittolan omistaja John Wayne joutui myymään tilat onnettomien tapahtumien jälkeen 1981. Toivomme tallille ja aktiivista pitkää tulevaisuutta, ja että monet hienot varsat pääsisivät hyviin koteihin ja näyttämään kyntensä kisaradoilla.
|
|
