Rhychdir W - sukuselvitys
Läheskään kaikkien poniemme sukutaulu ei ole täynnä täydellisiä nimiä, mutta Ryan on poikkeus. Walesilaisen Wren Studin omistaja Charles on valinnut taitavasti kantaponit, ja käyttänyt niitä siitoksessa odotellen sinnikkäästi tuloksia. Kärsivällisyys palkittiin, ja nykyään hänen siittolansa kasvateille on vuosien jonot. Tallista astelee ulos upeampaakin upeampia varsoja vuoron perään - meillä kävi tuuri saatuamme Ryanin kaltaisen helmen talliimme.
Ryanin isä Blodeyun on upea kimo ori, jolla on kultainen luonne. Lapsikin pystyy käsittelemään sitä, ja se kantaa aloittelijaa selässään kuin kukkasta. Kuitenkin se on täysiverinen kisaponi, joka tekee aina niin kun pyydetään. Blodeyun kisaa valjakkoa vaativalla tasolla, ja on lähes voittamaton parivaljakossa vakioparinsa Wishhunter GBR:n kanssa (joka myöskin löytyy Ryanin sukutaulusta). Kotona orilla treenataan valjakon lisäksi myös esteitä ja tietenkin koulua, joissa se ei kuitenkaan kilpaile. Charles Wren huomasi, että jo varsana Blodeynissa oli jotain erityistä. Hän tapasi orin vieraillessaan Euroopassa kaukaisen sukulaisensa siittolassa, ja saikin ostettua sen itselleen sen ollessa 2-vuotias. Charles käytti varsaa näyttelyissä ja se saavutti ennen 4-vuotissyntymäpäiväänsä lukemattomia Champion -titteleitä ja se valittiin monesti koko näyttelyn parhaaksi. Vanhempana Blodeyn kantakirjattiin II-palkinnolle. I-palkinto olisi ollut mahdollinen, mutta ikävä kyllä silloin tuomarina ollut henkilö ei ilmeisesti tiennyt paljoa mountaineista ja väitti oria liian raskasrakenteiseksi.
Blodeynin isä Caradoc on vielä siitoksessa melko tuntematon valjakkopainoitteinen ori. Se tekee aina tarkkaa työtä kilpailuissa, mikä on suonut sille monet sijoitukset ja palkinnot. Se on jättänyt vasta muutaman jälkeläisen, jotka ovat menestyneet erinomaisesti. Caradoc on kantakirjassa III-palkinnolla. Sen omistaa pieni puolalainen welsh-siittola, mikä osaltaan selittää vähäistä jälkeläisten määrää: on hankalampaa tuoda spermaa Puolasta Britanniaan (jossa suurin osa welshponeista asustaa) kuin käyttää jotain muuta, lähempänä asustavaa oria. Charles Wren mieltyi Caradociin jalostusorinsa sukutaulussa, sillä se periyttää jälkeläisiinsä hyviä liikkeitään ja luonnettaan.
Briallen HW teki ihan mukiinmenevän uran este- ja valjakkoponina ennen siirtymistään siitosoriksi. Vaikka se ei loistanutkaan kisakentillä, se on osoittautunut huomattavasti paremmaksi periyttäjäksi. Ori palittiinkin jälkeläisitään A-palkinnolla, kun kantakirjaustilaisuudessa se jäi vain IV-palkinnolle. Briallenia moitittiin puutteellisesta tyypistä, sillä se oli paljon kevyempi kuin mountainponit yleensä. Tuomarit olivat kapeakatseisia, eivätkä suorat jalat tai hyvänlaatuiset kaviot pelastaneet tilannetta. Omistaja oli syystäkin pettynyt, mutta orilla riitti silti tammavieraita.
Ryanin isänisänemä Lady Abertha tunnetaan tammana, joka on mahdotonta saada tiineeksi. Se sairasti tulehduksen 3-vuotiaana, joka eläinlääkärin mukaan vei tamman hedelmällisyyden täydellisesti. Tamman omistaja Laura oli syystäkin pettynyt, sillä Aberthalla oli erinomaiset sukujuuret, ja siitä odotettiin hyvää siitostammaa. Se astutettiin useasti, mutta se ei tiinehtynyt. Juuri kun omistaja oli luopumassa toivosta ja postittamassa myynti-ilmoitusta, hän astutti tamman vielä kerran, orilla Briallen HW. Kuukauden kuluttua tamma todettiin tiineeksi, ja eräänä kauniina kesäpäivänä syntyi Caradoc. Eläinlääkäri epäili, että Briallen HW:n erittäin hyvälaatuinen sperma oli syynä Aberthan tiinehtymiseen, ja myös onnella oli sormensa pelissä. Tamma sai vielä kaksi jälkeläistä, toisen myöskin Briallenista ja toisen eräästä norjalaisesta orista.
Ryanin isänemä Gaenor II asusti puolalaisessa ratsastuskoulussa, jossa se oli estetuntien suosikki. Gaenor on rauhallinen tamma, joka hyppää kuin kenguru ja on tutustuttanut monta aloittelijaa hyppäämisen maailmaan. Ratsastuskoulusta sen bongasi siittolanpitäjä Jean Atwood, joka osti rakastetun tuntiponin ja kisasi sillä esteitä ja valjakkoa. Tamma menestyi ja sai useita varsoja, joista Blodeyun on ehdottomasti yksi hienoimmista. Myös Gaenorin emä Gorawen oli ollut tuntiponina ennen eläkepäiviään. Sekin oli hyvä hyppääjä, mutta luonteeltaan kuuma ja hieman arvaamaton. Se pääsi kantakirjaan III-palkinnolla ja kisasi aluetasolla esteitä 100 cm luokissa. Gorawenilla oli liki täydelliset jalka-asennot ja hyvin vahva takaosa, joita se periytti myös jälkeläisilleen. Astutus Brynn -orilla oli kuitenkin vahinko: ori asui naapuritilalla ja pääsi karkaamaan tamman aitaukseen. Onneksi vahinko ei ollut suuri, sillä Gorawen oltiin muutenkin aiottu astuttaa, ja Brynn oli ollut yksi vaihtoehto. Ori vain teki päätöksen helpoksi. Brynn oli mukava rautias, III-palkinnon ktk-ori, joka vietti eläkepäiviään esteuransa jälkeen.
Ryanin emä Cefin's Gwyneira on tyypikäs mountaintamma, jolla on kaunis kaula ja täydellisyyttä hipovat jalka-asennot. Musta kaunotar polveutuu yhdestä Wrynin parhaista jalostusoreista, Wishhunter GBR:stä. Kipakkaluonteinen Gwyneira on periyttänyt Ryanille hyppykykynsä ja nopeutensa radalla. Tamma oli oikeastaan "tilausvarsa" Charles Wrenille, joka halusi valjakko-orinsa Wishhunter GBR:n ja estetähti Cefin's Lady Loven samaan sukutauluun. Tavoitteena oli jalostaa sekä esteillä että valjakossa menestyvä, hyvärakenteinen poni. Cefin's Gwyneira ei ollut aivan sitä mitä haettiin, sillä se menestyi vain esteillä. Mutta kun se taas astutettiin huippuorilla Blodeyun, tuloksen jo tiedämmekin.
Wishhunter GBR on nimi, jonka jokainen mountainponeja tunteva tietää. Se aloitti uskomattoman valjakkowelshien buumin, joka ei ole Britanniassa vieläkään laantunut. Sanomattakin selvää, että Wishhunter on yksi halutuimmista nimistä näiden ponien sukutauluun. Ori on kisatulostensa, kympin luonteensa, jälkeläisnäyttöjensä, täydellisen rakenteensa ja valloittavan charminsa ansiosta kantakirjattu I-palkinnolle ja palkittu jälkeläisistään AB-palkinnolla - vaikka niitä ei vielä paljoa olekaan.
Wishhunter on perinyt ulkonäkönsä isältään Stardustilta, joka on myös hyvin samannäköinen kuin Ryan. Stardust kisasi valjakon lisäksi myös kenttäkilpailuissa omistajansa tyttären kanssa yllättävänkin hyvällä menestyksellä. Tytär olisi halunnut orin omakseen voidakseen kouluttaa ja kilpailla sillä isommissa luokissa, mutta se oli siitosponi, ja valjakkoponeille oli kysyntää. Näin ollen omistaja käytti energiansa kisatakseen sillä valjakossa. Ikävä kyllä isälleen suuttunut tytär vei orin salaa liian vaikealle maastoesteradalle, ja ratsukko kaatui haastavalla arrowheadilla. Tytär selvisi aivotärähdyksellä ja murtuneella kylkiluulla, mutta Stardust jouduttiin lopettamaan välittömästi vaikean jalkamurtuman takia. Se ei ehtinyt saada kovin montaa jälkeläistä, mutta seuraavana vuonna syntyi Wishhunter tammasta Amore. Amore oli upea, I-palkinnon kantakirjatamma, joka astutettiin tuolloin viimeistä kertaa. Wishhunterin syntyessä omistajat tuumailivatkin, että tamma oli antanut heille kaikkensa - niin upea varsa se oli.
Ryanin emänemän Cefin's Lady Loven Charles Wren halusi siitostammansa sukutauluun, sillä se on yksi Britannian parhaista esteponeista 100 cm tasolla. Vaikka sen sukutaulu saattaa näyttää vaatimattomalta - isä Honey Moon ei ollut jännevamman takia juuri kisannut ja emä Rhew W on Wrenin siittolan huonoimpia kasvatteja jos näin voi sanoa, Charles tiesi mitä teki. Lady Love kompensoi hienosti Wishhunteria, jolla oli hieman heikkolaatuiset kaviot ja ongelmia kouluradalla oikean muodon ja ratsastajan kantamisen kanssa. Ladylta nämä ominaisuudet sen sijaan löytyvät, ja ne ovat myös periytyneet toivotusti.
Honey Moon ehti startata vain muutamassa luokassa ennen loukkantumistaan, jolloin sen oli siirryttävä siitosoriksi. Valitettavasti ajankohta oli huono, sillä siihen aikaan siirtyi moni paremmin menestynyt ori kisaeläkkeelle, eikä kaikille riittänyt tammoja. Vuoden päästä omistaja päätti myydä orin, jolloin se päätyi jo viisivuotiaana Heaven -nimiseen eläinten eläkekotiin, jossa se ruunattiin.
Charles Wrenin kasvatteja tuskin voi haukkua huonoiksi. Jos olisi kuitenkin mainittava yksi epäonnistuminen, se olisi luultavasti tamma Rhew W. Charlesin tarkoituksena oli jalostaa kestävä este- ja kenttäponi, mutta Rhew osoittautui heiveröiseksi ja huonorakenteiseksi. Sillä oli lyhyt kaula mutta pitkä runko, ja Charles huomasi heti ettei tammasta olisi kilpailuihin. Hän myi sen edullisesti läheiseen ratsastuskouluun tuntiponiksi, missä se vietti elämänsä loppuun asti. Miksi Charles sitten halusi tämän tamman jälkeläisen oman siitoseläimensä sukutauluun? Hän huomasi, että Rhewin ja Honey Moonin sukujuurissa on yhtäläisyyksiä, joita vahvistamalla voitaisiin saada hyviä tuloksia. Tässä tapauksessa linjasiitos oli kannattavaa. Honey Moonilla oli myös huomattavasti parempi rakenne kuin Rhewillä ja se oli hyvin lihaksikas, mikä kompensoi tamman puutteita. Rhewillä taas oli kaunis pää ja kovat kaviot sekä kympin arvoinen luonne. Jälleen kerran Charles teki oikean valinnan, onhan Cefin's Lady Love oikein mallikas kisaponi.