Drysiog Sundew - sukuselvitys
Sunnyn kasvattaja Drysiog Welsh on englantilainen voikkoihin B-sektion poneihin erikoistunut siittola. Heillä on kaksi säteilevän voikkoa jalostusoria, joista toisen, Cathedine Tywysogin, sain Sunnyn sukutauluun. Tywysog on puhtaan kullanvärinen voikko ori, joka on kantakirjassa II-palkinnolla ja on kotimaassaan Englannissa hyvin haluttu siitosori. Se on täysin estepainoitteinen ja kilpailee aktiivisesti rataesteitä 80-90 cm luokissa. Tywysog myös kiertää paljon niin virallisissa kuin epävirallisissakin näyttelyissä - joissa se poikkeuksetta saa "kaunein väritys" -tittelin. Ori on vasta 8-vuotias mutta jättänyt jo kolme erittäin lupaavaa varsaa; ori Sunnyn sekä kaksi tammaa nimeltään Drysiog Lovedelight ja Drysiog Pandora. Tammat ovat jo ehtineet kiertää varsanäyttelyissä ja saaneet pelkästään I- ja II-palkintoja. Ne ovat myös aloittamassa kisauraansa esteillä, ja Pandoralla on jo muutama voitto aluetasolla.
Tywysogilla on mielenkiintoinen ja melko harvinainen sukutaulu. Sen isä Drysiog Brenin on voikko B-sektion ori, joka on Drysiogin siittolan omistuksessa. Brenin on jo eläkepäiviään viettävä seniori, jonka päivät kuluvat leppoisasti ruohostaen ja silloin tällöin tammoja astuen. Orilla on useita hienoja jälkeläisiä, mistä todisteena se on palkittu jälkeläisarvostelussa AB-palkinnolla. Brenin kantakirjattiin jo nuorena III-palkinnolla, mutta se korotettiin muutamaa vuotta myöhemmin II-palkintoon jälkeläisnäyttöjen perusteella. Luonteeltaan Brenin on leppoisa ja rauhallinen, mitä se periyttää menestyksekkäästi myös jälkeläisilleen. Ori teki vaikuttavan uran esteratsuna, ja sen bravuurina olivat tyyliluokat. Paitsi häikäisevän kauniin värinsä vuoksi, se menestyi puhtaalla ja lennokkaalla hyppytyylillään.
Sunnyn iii. Black Moon sekä iie. Runotar ovat suomalaisia welshponeja. Black Moon on erään pienen pietarsaarelaisen siittolan jalostusori, joka on jättänyt muutaman hyvän jälkeläisen. Se ei ole mitenkään erikoinen rakenteeltaan ja sen tyyppi on hieman puutteellinen, mutta se saatiin kuitenkin kantakirjaan. Moonilla on lyhyt kaula ja kiverät kintereet, joita se ei kuitenkaan ole periyttänyt eteenpäin. Se on myös pietturiori. Monikaan järkevä siittolanomistaja ei käyttäisi sellaista hevosta siitokseen. Moonin omistaja kuitenkin näki, että orissa on ainesta, eikä sen ole tarvinnut hävetä jälkeläisiään. Väriltään Black Moon on rautias, ja kun se risteytettiin voikon Runotar -tamman kanssa, saatiin aikaan Drysiog Breninin häikäisevä kultaan vivahtava väri. Runotar on tammisaarelaisen ratsastuskoulu Kiiwin tuntiponi. Se ei ole aloittelijoiden käytössä kipakan luonteensa vuoksi, ja hoitaessakin tamma tahtoo olla melkoinen kiukkupussi. Sillä on kuitenkin mukava suku ja siisti rakenne, joten ratsastuskoulun omistaja astutti sen joka vuosi. Tuntilaiset saavatkin joka kesä ihailla uutta pientä hevosenalkua.
Sunnyn isänemä Nesscfille Eurolwen on voikko mountaintamma, joka tuo Tywysogiin hieman raskaampaa tyyppiä. Se on brittiläisen James Nesscfillen kasvattama ja omistama kilpaponi. Eurolwen kilpailee rataesteitä ja kenttää, ja etenkin maastoesteet ovat sille mieleen. Tamma on Jamesin piensiittolan ylpeys, ja sen varsat ovat hyvin kysyttyjä. Eurolwen on palkittu kantakirjauksessa I-palkinnolla, ja se on luonut vakuuttavaa uraa kenttäponina. Esteillä se kilpailee harvemmin, mutta on saavuttanut useita sijoituksia. Tamma on todella kilpailuhenkinen ja sen suoritusta on aina mukava katsoa.
Eurolwenin isä Traveller on rautias mountainori, joka ruunattiin melko nuorena ja myytiin ratsastuskouluun tuntiponiksi. Oripäivinään se ehti astua viisi tammaa, joista yksi jäi tyhjäksi, jolloin orin saldo on neljä kaunista jälkeläistä. Travellerin ensimmäinen omistaja, brittiläinen Yvonne kilpaili oriillaan rataesteitä kohtuullisella menestyksellä. Yvonnella oli suuria suunnitelmia poninsa ja itsensä varalle, mutta kohtalo puuttui peliin. Yvonne ja Traveller liukastuivat märällä maastoesteradalla, ja Yvonne halvaantui lantiosta alaspäin. Tapahtuman jälkeen hän masentui ja teki lopulta itsemurhan. Yvonnen vanhemmat ruunasivat Travellerin ja myivät sen eteenpäin.
Voikko kaunotar Ystrad Dewi Brenhines on hyväsukuinen siitostamma, jonka omistaa ruotsalainen Ystrad Johnsson. Tamma on hänen oma kasvattinsa ja hän on siitä kovin ylpeä. Brenhines on luonteeltaan erittäin kiltti, ja se periyttää eteenpäin paitsi luonnettaan, myös loistavia hyppykykyjään. Ystradin aviomies Janne kilpailee tammalla rataesteillä 80 cm -luokissa, ja se on sijoittunut myös kenttäkilpailuissa. Brenhines on kantakirjassa II-palkinnolla, ja se on häikäisevän värityksensä ja hyvän luonteensa ansiosta haluttu siitostamma.
Sunnyn emä Trevallion Nanette on kaunis rautias tamma. Drysiog -siittolan omistaja osti tamman aikoinaan halvalla hevoshuutokaupasta, jolloin se oli vain varjo nykyisestään. Sillä oli likainen ja takkuinen karva, liian pitkät kaviot ja se kuhisi syöpäläisiä. Drysiog -siittola kiistattomasti pelasti tamman elämän, ja nykyisin se on siittolan kantatamma. Historiastaan johtuen Nanetella ei ole koskaan voitu kilpailla, sillä tamma pelkää kuollakseen julkisia paikkoja ja kilpailuttaminen olisi sille aivan liian rankka kokemus. Sillä olisi kuitenkin potentiaalia vaikka mihin, koska sillä on kotioloissa hypätty peräti 130 cm irtona ja 110 cm ratana. Drysiog -siittola pitää Nanettea kantatammanaan jalostaessaan kauniin voikkoja poneja, sillä kaunein voikko syntyy voikon ja rautiaan risteytyksen tuloksena.
Victoria's Red Comet on yksi britannia halutuimmista siitosoriista. Se on valittu kolmesti Britannian parhaaksi esteponiksi ja se kilpailee edelleen Englannin maajoukkueessa. Cometilla on loistava hyppytyyli ja hyvä taittotekniikka, mitä se periyttää myös jälkeläisilleen. Luonteeltaankin täysin kymppi poni on niin haluttu siitosori, että omistaja on joutunut valitsemaan tarkkaan astutettavat tammat.
Myös Cometin isä Rainhill Tranquil oli menestynyt esteratsu. Se polveutuu vanhan linjan walesilaisista poneista, ja sen sukulaisia on jäljitetty aina 1700 -luvulle asti. 1800 -luvulta löytyy sellaisia huippunimiä kuten Gwilylin Maximuss, joka toi walesinponeihin keveyttä ja urheilullisuutta. Tranquil itsekin oli kevytrakenteinen ja siro, lähes arabimaisen kaunis ja sulavaliikkeinen. Se oli kantakirjassa I-palkinnolla. Tranquil menehtyi tapaturmaisesti 18 -vuotiaana, jolloin se oli jo jättänyt jälkeensä parisenkymmensä jälkeläistä, jotka kaikki olivat sirorakenteisia ja hyviä esteponeja. Myös Fflur Dyma oli pitkän linjan welshtamma, mutta sen sukulaiset olivat painottuneet enemmän kouluun. Dyma kilpaili itse monessa muussakin lajissa, kuten matkaratsastuksessa ja kenttäkilpailuissa. Tamma oli lahjakas molemma alueella ja hyvin kestävä, mikä teki siitä ihanteellisen matkaratsun.
Voikko tamma Ffraid Flora oli suomalaista alkuperää, ja hieman kauempaa sen sukutaulusta löytyy muum muassa Moondeligh -siittolan kasvatteja. Flora itse oli enemmänkin koulu- kuin esteratsu, ja se sijoittui lukuisia kertoja kansallisen tason luokissa tasolla Helppo A - Vaativa B. Tammalla oli täydellinen kouluponin rakenne ja luonne, mistä oli sille paljon hyötyä kilpailuissa. Se oli rohkea ja periksiantamaton ja yritti aina parhaansa. Myös Ffraid Flora oli väriltään voikko. Se menehtyi melko nuorena, 14 -vuotiaana, tuntemattomasta syystä.
Sunnyn eei. Wacken on yksi welshhistorian legendoista, ja olen ylpeä saadessani sen ponini sukutauluun. Wacken oli legenda jo eläessään, ja se voitti kaikki varsanäyttelyt joihin se sattui osallistumaan; kenestäkään ei ollut sille vastusta. Jos kantakirjauksessa käytettäisiin jonkinlaista I+ -palkintoa, se olisi varmasti mennyt Wackenille. Se sai lukuisia ykköspalkintoja näyttelyistä, ja se on varsasta asti ollut raamikas ja lihaksikas rotunsa edustaja. Se edustaakin B-sektioiden hieman raskaampaa linjaa, kun taas Sunnyn eee. Florence on rakenteeltaan kevyempi ja sirompi. Wachen lopetettiin suolenkiertymän seurauksena, mihin mennessä se oli saavuttanut mm. lähes sata champion -mainintaa, saman verran I-palkintoja, lukuisia kunniamainitoja ja sijoituksia niin koulu- kuin estekilpailuista. Wacken periytti hyvät ominaisuutensa ja kauniin vaaleanvoikon värinsä myös jälkeläisilleen, ja se palkittiinkin A-palkinnolla vuosi ennen kuolemaansa. Florence on suomalainen B-sektion tamma, joka asustaa eräällä yksityistallilla Mona -nimisen tytön omistuksessa. Tamma on varsonut vain kahdesti, mutta molemmat jälkeläiset ovat olleet menestyviä kilpaponeja. Florence on kaunis rautias, jolla Mona kilpaili 80 cm luokissa tasaisella menestyksellä. Tällä hetkellä tamma viettää eläkepäiviään, ja kenties siltä saadaan vielä pari uutta varsaakin.